Pyrkimys mahdollisimman vähän kuormittavaan ja mahdollisimman kestävään tapaan työskennellä on määritellyt ja määrittelee työskentelyäni kuvataiteilijana ja elämääni aina. Viime vuosina olen päästänyt irti useimmista perinteisen kuvataiteen työskentelytavoista ja löytänyt neulomisesta tavan harjoittaa visuaalista osaamistani esimerkiksi värien ja sommittelun osalta.
Vaikka kuvataiteen opinnoissa pääaineeni oli kuvanveisto, innostuin performanssista, niin että ensimmäisen kymmenen työskentelyvuoden ajan se oli pääasiallinen ilmaisukeinoni. Ympäristöestetiikkaa ja -politiikkaa käsittelevät interventiot eri puolilla maailmaa olivat SuoMen- taiteilijaryhmän toiminnan keskiössä.
Edelleen performanssi tarjoaa työssäni mahdollisuuden välittömään yhteyteen osallistujan, katsojan, yleisön kanssa. Performanssi mahdollistaa myös aineettoman taiteellisen työskentelyn.
Pidän hitaista asioista. Pidän siitä, että voin seurata ajan vaikutusta asioihin. Siitä syystä innostuin aikanaan solarigrafiasta. Siksi kuvaan kotisaartani ympäröivän järven jäätymistä ja sulamista. Aika osoittaa minulle paikan ja näyttää mittakaavan. Olen tässä, olen maailman mittakaavassa pieni.
Niin kuin useimmat kuvataiteilijat, olen toiminut kuvataiteen ohjaajana ja opettajana oman työni ohessa. Ohjaus- ja opetustyössä valitsen mielelläni mahdollistajan ja yllyttäjän roolin. Olkoon kyse osallistujien sisäisten maailmojen kuvittamiseen ohjaamisesta, tai taidemuseon, tai gallerian näyttelyyn yleisön tutustuttamisesta, pyrin yllyttämään kokijan suoraan yhteyteen teosten kanssa.